Kirkuvat valot kaunistaa Kalpeat kasvot hehkumaan Tuntee han kun yo syleilee Rakastaa, ottaa omakseen Horjuen toista hapuilee Sielujen uskoo kohdanneen
Tuijotat mua silmiin vaan et sisaan naa Paase et edemmas kylmaa verajaa Et loyda saliin, jossa juhlat pidettiin Nauroivat salaa kun sina vannoit ikina
On mulla bootsit ja ma soitan kitaraa jopa luulis etta ei oo mua kovempaa mun taytyy myontaa ehka hieman pehmoilen on naisellani tyon alla rattisulkeinen
Kirkkaita varivaloja raitoja sateenkaaresta Rantoja jossain kaukana haaveita varastettuja Ei niita koskaan omaksi saa Edenin linnut oksalla ne laulaa
Hei nyt me tehdaan talo sellainen josta pois sa paase et milloinkaan Ainiaan, siella pysyt ainiaan Hei tehdaan ulos aita sellainen jonka yli paase et
Joskus toivon oisin hiljaa nahda voisit mut kuin naet pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhaa viljaa Joskus toivon etta myrskyt kaatuisi mun paalle
Ma tiedan pimeassa Henget on vaijymassa Ei ei pelkaa en kuitenkaan Tiedan mun sangyn alla Ois toita manaajalla Silti ma unesta kiinni saan Tulkoon
Mina vihaan sinisia aamuja jotka repii unen porteilta sielta jonne luulin jaaneeni Miksi edessani maailma on vain pelkka varjo kalpea siita jonne toivoin
Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee
(Lilja?s Lament) . . . Strolling under harbor lights, Lilja reads a line ?Poor Tatiana? In another library, Rochester arrives Oh lord, he?s half-blind
Huuhtele vaan Mina olen pesunkestava En voi auttaa Tietenkin saat maalata sun taivaat liittaa lampaita laumaasi Joskus on vaan ryomittava mullan alla
Annatko anteeksi, eilen oli pakko menna taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kylla myohemmin Mutta aita on aina
There?s a place I don?t want you to know of Hidden deep in a blindfolded heart - Where the desperate walk in silence, Waiting for the ghosts to depart
Laiva lahtee rannalle jaa neito suremaan pois matkaavaa Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa, pois kulkevaa Haaveissansa uskonut ei etta armaan
Pyromaani paivakirjaansa enaa kirjoittaa Se on turhaa, kun sivut myohemmin poltetaan Vaikka tahtoisi, ei koskaan han pysty muuttumaan Kun ei mitaan tilalle
Huoneeseen astuu tuo saalistaja lumoaa kauneudellaan Tuijottaa ujot silmat nurkasta Niihin ei vilkaisekaan Uinuvat haaveet taas yo herattaa ehka han
Kuinka on vaikea luovuttaa Sanoa kiitos ja poistua Me puhumme vain tulevaisuudesta Kun pelkka tyhjyys on ymparilla Vielako sen voi korjata Saada sammuneeseen
Ei yhdessa, ei erikseen En tieda mita kanssas teen Me vanhat virheet toistetaan Me nauhat loppuun kelataan Ja aina samaan palataan Scarlett jaa pihaan